torstai 2. lokakuuta 2014

Nyt on kyllä iltapäiväHEPULI

 Tässä kuva mun hostperheestä, vasemmalla Bu Luluk ja Arinal ja oikealla Pak Koko ja heidän vanhin poikansa (joka asuu Semarangissa enkä muista sen nimeä)


Viime sunnuntaina oltiin suunniteltu nukkuvamme pitkään Elsan kanssa, mutta ko 5:30 tuli hostisoäiti koputtelemaan mun huoneen ovea ja niin sitä lähdettiin viereisen orpokodin tyttöjen kanssa pyöräretkelle. Aamulla kun aurinko ei vielä paista niin polttavasti, on tosi kaunista ja sillon on ihan mukavaa olla ulkona, koska lämpötila on ehkä 25 astetta.



Poljettiin jonkun näkösen tekolammen reunalle ja oli kyllä tosi mukavaa. Laulettiin jostain kumman syystä videolle tuiki tuiki tähtönen ja nyt innolla odotan sitä päivää kun se tupsahtaa facebookkiin.



Pyöräretken jälkeen lähdettiin lastentarhan opettajien kanssa seuraamaan lasten värityskilpailua, joka oli paikallisen apteekin järestämä. Siellä sitte norkoiltiin varmaan kaks tuntia ja väsytti ihan hirveesti aikaisen herätyksen takia.



Olihan nuo varsin söpöjä värittäessään sitä mainoskuvaa niin vakavilla ilmeillä. Elsan kanssakin poseerattiin ties missä sellaset ravintolisät käsissä ja palkinnoksi siitä saatiin mehua. Oli kyllä hyvää, kunnes rämmäleet hyökkäs. Käytiin syömässä sop:ia eli riisi-kana-keittoa, mikä oli tosi hyvää. Loppu päivä taiskin mennä sitten lahnatessa ja epätoivosesti yrittäessä saada nettiä toimimaan.


Tänään taas on ollut varsin sekalainen päivä. Aamulla mulla oli indonesian tunti ja opin puhumaan kellonajoista. Sen jälkeen pidin englannin tunnit kahdelle kolmosluokalle. Ne tunnit on aina hauskoja, koska kyseiset opettajat pitää asian tosi selkeenä. 3a:ssa pidän aina koko tunnin itse ja opettaja istuu takapulpetissa tekemässä jotain omia hommiaan ja auttaa mua hiljentämään luokan yms jos tarvitsen apua. Oppilaat on siellä tosi motivoituneita ja tänään selaillessa oppilaiden kirjoja läpi, huomasin että suurin osa on jo tehnyt koko lukukauden tehtävät. Pitääpä siis keksiä jotain uutta opetettavaa.

Ruuan jälkeen mulla oli vielä kutosluokan tunti, minkä olin suunnitellut hartaasti ja huolella, mutta mikä meni vähän uusiksi, koska virallinen opettaja ei ilmaantunut paikalle ollenkaan. Siinäpä sitten koitin hallita niitä 12-vuotiaita ilman yhteistä kieltä. Kyllä ne varmaan jotakin oppi, käytiin läpi kuukausia, viikonpäiviä ja järjestyslukuja ja pelattiin muutama kierros hirsipuuta, mutta siin vaiheessa kun pojat pakkas kimsut ja kamsut reppuihinsa ja riensi kättelemään 20 minuuttia ennen tunnin loppua, olin vähän voimaton asian kieltämisen suhteen ja niimpä ne sitte pääsi aikasemmin kotiin.

Tänään olisin halunnu pelata lenttistä Elsan koululla, mutta ku raahustin kentän reunalle, huomasin että noihan niinku oikeesti pelaa. Päällä lenkkarit ja muut. En sitte kehdannu mennä mukaan hameessa ja sandaaleissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti