Kampela Gampela Gambela

Ollaan Elsan kanssa vähän hukassa siitä, mitä meijän pitäisi oikeen tehdä vapaa-ajallamme. Winongissa ei ole mitään kaupungin huvituksia, kuten ostoskeskusta, kuntosalia tai leffateatteria. Itsenäisesti täällä ei oikeen voi tehdä mitään. Sunnuntaina päätettiin, että nyt vihdoin halutaan lähteä tutkimaan Patin keskustaa. Winong siis kuuluu Patiin, mutta täältä on noin puolen tunnin - tunnin riisipeltojen ympäröimä matka kaupunkiin. Ongelmaksi muodostui, että millä päästään sinne. Winongista ei mene yhtäkään bussia, eikä täällä ole ojekeja. (ojek on vähän niin kuin taksi, mutta menopelinä on moottoripyörä/skootteri) Eli meidän piti löytää joku, joka haluaa lähteä meidän mukaan.

Mr. Wawan lupautui lähtemään meidän kanssa Patiin pizzalle ja hän sai Mr Jokon (joka on opettajana samassa koulussa, missä mä olen töissä) tulemaan myös. En edelleenkään osaa nauttia skootterin kyydissä istumisesta, silmät, nenä ja suu on aina täynnä pölyä ja hiekkaa, aurinko paistaa liian kuumasti ja aina mennään liian kovaa ja liian pienistä väleistä. Lisäksi tällä reissulla mulla oli liian iso kypärä ja vakavasti palkäsin, että jossain vaiheessa se lentää pois mun päästä ja jouduin pitämään toisella kädellä siitä kiinni.

Elsa, Mr Wawan ja Mr Joko.

Pizza ei ollut kummoista ja herrat molemmat sanos pitävänsä siitä, mutta kumpikaan ei suostunut syömään enempää kuin yhden kahdeksasosan. Elsan kanssa mässytettiin loppu pizza, kun kerrankin sai jotain muuta kuin riisiä (ja se maistui taivaalliselta, vaikka olikin aika pahaa) (edellisestä lauseesta voitte päätellä, että Indonesia on pehmentänyt mun aivot täysin).

Pizzan jälkeen käytiin kirjakaupassa ja sen jälkeen mentiin paikaan, josta en oo vieläkään ihan varma, mikä se oli. Koska oli sunnuntai se oli perjaatteessa suljettu, mutta etupiha oli ainakin ihan mukava ja lammessa nähtiin iso kala. Samaiseen lampeen oli kuulemma siirtomaa-aikana heitetty kaikki ruumiit sitten kun niiltä oli ensin irrotettu kädet ja jalat.

Elsa paukuttamassa kongeja.

Minä, Mr officeihminen ja Mr Wawan soittelemassa gambeoita.

Mr Joko ja pikkugambela.

Itse rakennuksessa kuulemma oli haamuja ja kuistilla oli paljon perinteisiä soittimia. Nyt täytyy myöntää etten tiiä miten niitten nimi kirjoitetaan. Jotain gamela tai gambela soittimia ne oli. Niitä paukuteltiin hyvä tovi. Osa soittimista muistutti vähän ksylofonia, mutta niissä ei ollut perinteistä sävelkulkua. Joka keskiviikko paikalla on kuulemma esityksiä juuri noilla soittimilla ja perinteisillä jaavalaisilla käsinukeilla. Toivon, että joskus päästään kattomaan niitä.