Indomaretin pihalla oli huisit näkymät.
Suomen itsenäisyyspäivänä oli
suunnitelmissamme mennä piknikille, jonne Mbak Pipit oli mut ja
Elsan kutsunut. Vähän ihmeteltiin kun kokoontumisajaksi sanottiin
klo 6 illalla Pak Kokon luona, eli jo pimeäntulon jälkeen. Tässä
vaiheessa ei vielä kummalakaan meillä kellot päässä soinut, vaan
vasta silloin kun istuttiin yhdessä kolmesta bussista, johon oli
ahdettu ihmisten lisäksi pahvilaatikollisia vettä, mandariineja ja
leivoksia. Kysyin Pak Kokolta mihin ollaan menossa ja vastaus oli ,
että Itä-Jaavalle, tullaan sieltä maanantai yönä takaisin.
Jaa-ah, no eikun pikaisesti takaisin sisälle ja pakkaamaan mukaan
vähän jotain muutakin kuin puhelin ja lompakko.
Paikallisille unentarve on täysin
vieras käsite ja tälle matkalle lähdettiin Winongista noin klo 8
illalla ja pysähdyttiin vähän kahden jälkeen moskeijalle, jossa
sai käydä suihkussa ja nukkua. Sieltä jatkettiin matkaa joskus
viiden aikoihin ja oltiin perillä Batu secret zoon parkkipaikalla
klo 8 aamulla. Mikä oli vähän huvittavaa, koska eläintarha aukesi
vasta kymmeneltä, eli jos joku ois oikeesti suunnitellu tätä, ni
kaikki ois saanu levätä 2 tuntia lisää silloin moskeijalla. No
mutta tämä odotusaika käytettiin Elsan kanssa hyödyllisesti,
metsästettiin coolit matkatoimistolippikset ja käväistiin
supermarketissa ostamassa herkkuja ja kurkkupastilleja.
Mukana reissussa oli siis kaikki Pak
Kokon palkolliset ja mukava rypäs sukulaisia eli kolme bussia tuli
mukavasti täyteen. Joukkoon ei kuitenkaan mahtunut kovin montaa
englantia osaavaa ja esim. siellä moskeijalla klo 2 kysymys: ”what´s
happening?” aiheutti kummastusta.
Kymmeneltä vihdoin pääsimme sisään
eläintarhanportista ja ensin nähtiin tiesminkämoisia apinoita.
Seuraava mieleenjäänyt eläin oli virtahepo, joka ei valitettavasti
ollut kovin kuvauksellisella tuulella.
Kuvassa minä, Mbak Pipit, joku
toimistosta (nään tän tytön joka päivä mut en vieläkään tiiä
sen nimeä), Elsa, Mas Awing tulossa tollasella moottorituolilla,
joku työntekijä ja Mas Udin.
Heheh ja tässä kuvassa näätte mun
host-isoisän. Oon täysin varma, et se suunnitteli koko jutun ja ajoi kameran edestä just ku otettiin kuvaa :D
Elsa syöttää lepakkoa.
Tässä eläintarhassa oli vaikka mitä
eläimiä, joita sai pidellä Rp. 5000 maksua vastaan. Tässä
pikkupoika pitelemässä booaa. Eihän tuo Rp.5000 ole kuin 35snt,
mutta silti ohitettiin melkeen kaikki näistä paikoista.
Mahdollisuus oli tuon booan lisäksi pidellä papukaijaa, pikkuista
apinaa, albiinotiikerinpentua ja orankia.
Meritähtialtaan takana oli loogisesti pupun häkki.
Turisti-Elsa samanlaisella pyörätuolihommalla, jolla mun host-isoisä, Mas Awing ja host-isoäiti huristelivat koko eläintarhan läpi.
Minä, Mas Udin ja isoäiti.
Myös isoisä tuli kuvaan.
Tää oli ainoa "kuvaa itsesi eläimen kanssa"-paikka johon sorruttin. Kun oltiin Elsan kanssa saatu kuvat ei päästykkään lähtemään, sillä seuraava nainen halusi kuvan apinasta ja meistä. Asetuimme siis apinan asemaan...
Tässä kuvassa oikeanpuolimmainen simpanssi pitää Elsan sisäänpääsyranneketta, jonka se repi Elsan ranteesta. Sitten se söi sen.
Takaisin päin lädettiin Asarin
jälkeen eli noin kolmelta. Pysähdyttiin aika pian syömään
päivällistä ja ostamaan tuliaisia. Sen pysähdyksen jälkeen onkin
kaikki vähän sekavaa, sillä nukahdin (se oli ihanaa, koska yleensä
en pysty nukkumaan bussissa, koska tiet on niin huonolaatuisia ja
dangut soi ihan liian kovalla). Saavuttiin Winongiin vähän yhden
jälkeen ja siitä mentiin suoraan pehkuihin. Seuraavana päivänä
kaikki työntekijät olivat ihan normaalisti töissä, eikä näkynyt
merkkiäkään väsymyksestä. Nää ihmiset ei vaan tarvitse unta.
