Hypnoa

Tällä hetkellä istun ala-asteen opettajanhuoneessa syöden mansikka-oreoita ja sipsejä. Indomaret on meijän vaiki paikka. Se on siis paikallinen supermarketti, missä on kaikkea tarpeellista. Sieltä siis ostetaan meijän länsimaiset herkut, kuten leipä, joka muuten on ihan lumen valkeaa ja maistuu pullalta. Mulla on nälkä. Sen takia kirjotan ruuasta. Tänään lounaaksi söin riisiä, kasviksia ja kissakalaa eli lele:tä. Ei oikeen uponnut. Sen jälkeen söin golaa eli banaanimaitoa, joka ois ihan hyvää, jos siellä joukossa ei lilluisi bannania ja kassavaa. Okei ehkä voisin siirtyä varsinaiseen aiheeseen...

Viime perjantaina oli ylä-asteen oppilailla illalla tilausuus, jota ne kutsui hypnoksi. No, mielenkiinnolla kiidettiin Elsan kanssa katsomaan hypnoa ja siellä sitten istuttiin noin sadan Boarding Schoolin oppilaan kanssa pimeällä koriskentälä, kun Elsan host-isä ja Boarding Schoolin rehtori, Pak Sa'dun puhui edessä. Mehän ei asiasta kauheesti ymmärretty, koska Pak Sa'dun puhui indonesiaa, mutta siinä vaiheessa, kun jotakuinkin kaikki oppilaat nyyhkytti, kysyttiin Mbak Dinalta, mistä oikeen on kyse. Ilmeisesti Pak Sa'dun mesosi oppilaille, kuinka paljon heidän vanhempansa ovat uhranneet lastensa puolesta ja kuinka nyt koeviikon lähestyessä oppilaat eivät saa tuottaa pettymystä vanhemmilleen. Taustalla soi tietysti vieno musiikki ja Pak Sa'dun piti saaraansa kuin joku lahkonjohtaja. Että sellanen tilaisuus se.

Edessä oli asiaankuuluvasti valkokangas, josta näytettiin inspiroivia videoita esim. siitä, kuinka treenaamatta ei voi tulla kaupungin lihaksikkaimmaksi mieheksi.

Jasettiin seurata tapahtumaa noin tunti ja sitten lähdettiin kuvaamaan kuuta. Ennen hypnon alkamista nähtiin horisontissa metsäpalo, mutta se oli jo sammunut siinä vaiheessa, kun kehdattiin lähteä Pak Sa'dunin valvovan silmän alta.

Mas Ali ei uskonut mua, kun näytin ettei kuusta saa hyvää kuvaa ja hän halusi itse kokeilla. Ojensin kamerani ja seuraavaksi herra pyysi mua laittamaan kunnolliset asetukset, koska hän ei osaa käyttää järjestelmäkameraa. Ilmeisesti koska olen nainen, mun kädessä kamera ei ota kunnollista kuvaa, mutta hänen käytössään vaikka kuusta saa kunnollisen kuvan ilman jalustaa. No eipäs saanu. HAH.

Aion lopettaa tän postauksen yhtä randomisti kun sen aloitinkin ja aion kirjoittaa aiheesta Bu, Pak, Mas ja Mbak. Näitä vilisee keskustelussa ja ylensä myös mun teksteissä. Näitä siis käytetään aina nimen edessä, pelkän nimen sanominen on tosi epäkohteliasta ja niimpä eteen liitetään aina joku näistä. Bu tarkoittaa äitiä ja sitä käytetään itseään vanhemmista naisista. Pak taas takoittaa isää ja sitä käytetään vanhemmista miehistä. Mas tarkoittaa veljeä (virallisesti isoveljeä, mutta sitä käytetään myös nuoremmista pojista). Mbak arvatenkin tarkoittaa siskoa ja sitä käytetään kutsuttaessa tai puhuttaessa nuoremmista tai samanikäisistä naisista.

Itse olen siis ylensä Mbak tai Miss ja kinder gartenissa lapset kutsuu mua Bu:ksi. Tuon etuliitteen jälkeen tulee siis aina etunimi, koska paikallisilla ei ole sukunimiä. Koulussa ja vähän kaikkialla mut tunnetaan siis Miss Jenninä. (tai Miss Zeniii, kuten paikalliset sen lausuu)