Semarang

Lauantaina jätettiin Elsan kanssa pikku kylämme pölyt ja lähdettiin Semarangiin. Bussilla matkattiin noin 90 km ja tämä hupi maksoi Rp. 15000 eli noin euron. Perillä meitä odotti Itävaltalainen vapaaehtoinen Juliana ja hänen hostperheensä.

Launataina ei saatu oikeestaan kovin paljoa enää aikaseksi. Käytiin shoppailemassa jossain valtavassa tavaratalossa ja ostin vahingossa lasten alushousuja. Täällä on sellanen tosi kummallinen käytäntö, et kaupoissa tavaroita ei saa siirtää osastolta toiselle ja sit ku olin ne alkkarit kädessä raahustamassa Elsan luo hihittelemään, ni joku myyjä nappas ne multa ja vei kassalle.

Sunnntaina sitten lähettiin kiertämään nähtävyyksiä yhdessä Julianan host-siskojen Hanan ja Farahin sekä Farahin poikaystävän kanssa. Ensimmäisenä kierrettiin Lawang Sewu eli 1000 oven talo. Mukana kulki opas ja ilman opasta ois ollu kyllä vähän kuivaa.

Seuraavaksi suunnattiin kiinalaiseen temppeliin, jonka nimi on Sam Poo Kong. Temppeli alue oli aikas valtava, utta ei jaksettu kovin kauaa kierrellä siellä kuumuuden takia. Sisäänpääsy oli paikallisille Rp. 2000 ja turisteille Rp. 10 000. Eihän toi turisteiltakaan mikään paha oo, noin 70 senttiä, mut vähän ärsyttävää silti.

Pyörähdettiin myös Keski-Jaavan suurimmalla moskeijalla ja olihan tuo ihan valtava. Siinä eteispihalla oli tollasia aurinkovarjoaj, kuten kuvasta näkyy ja kuulemma ne on ainoita maailmassa. Kuulemma niitä ei myöskään oo koskaan avattu, koska avaaminen on niin kallista. Tämä maa on täynnä logiikkaa.

Käväistiin myös Semarangin vanhimmalla kirkolla, joka sattui olemaan protestanttinen. Ei kyllä mitään hajua, että mitä lajia protestanttinen. Lisäksi se oli suljettu sunnuntaina, koska siellä oli menossa Jumalanpavelus tai messu. Tässäkään en ymmärrä logiikkaa, miten sinne Jumalanpalvelukseen pääsee, jos kirkko on suljettu?

Käytiin vielä Pizza Hutissa ja en usko, että pitsa ja pirtelö on koskaan maistunut niin taivaalliselta. Kirjakaupasta löydettiin vihdoin postikortteja niiden lähettäminenkin oli ihan inhimillisen hintasta (toisin kun kirjeen lähettäminen meijän kylästä). Illalla shoppailtiin Elsan ja Julianan kanssa ostoskeskuksessa ja löysin vihdoin mulle housut sekä kaks paitaa ja legginssit. Mulla on taas vaatteita, ihanaa!

Maanataina ei tehty mitään tähdellistä ja yhden aikoihin lähdettiiin kohti Patia. Hauskaa on se, että bussiasemalle voi saapua tietämättä mistään mitään, koska aina tulee joku paikallinen kysymään minne olet menossa ja kertomaan miten sinne pääsee.