Prambanan

 Ylihuomenna tulee tayteen kaks viikko Indonesiassa ja ei todellakaan tunnu silta! Aika on menny ihan hirveen nopeesti. Project sitella ollaan oltu vasta maanantaista asti, joten kaikki on viela aika uutta. Aattelin nyt kuitenki kertoo enemman viime viikosta, koska siita mulla on kuvia. Parin koulustuspaivan jalkeen suunnattiin yhdessa paikallisen Rickan kanssa torille (missa oli ihan kamalaa) ja ostoskeskukseen (missa ei ollu ihan niin kamalaa). Torilla oli tosi ahdasta ja kaikkialla oli kalaa, kanaa ja hedelmia. Haju oli ihan uskomaton ja kaikki myyjat vaan huusi. Ostoskeskuksessa oli menossa perinteisen jaavalaisen tanssin kilpailu ja meidat sitte istutettiin katsomon eturiviin. Tanssit oli tosi hienoja ja pukuihin ja meikkeihin oli panostettu tosi paljon. Koska valkoihoiset eli buleet on aika harvinaisia Indonesiassa, kilpailun juontaja halus haastatella meita esitysten valilla. Ku oltiin jo lahdossa, tuli muutamat joukkueet pyytamaan kuvaa meijan kanssa :D

Keskiviikkona tosiaan olin kipeena, ni en paassyt lahtemaan Elsan ja Julianan kanssa Pranbanaan, mutta lauantaina sitte matkustettiin Mas Sigitin kanssa sinne bussilla (vaihdettiin bussia about 8 kertaa ja loppu patka mentiin taksilla). Matka kesti vaivaiset 7 tuntia ja ulkona oli mukavat 30 astetta lamminta. Prambanassa oli siis kaksi viikkoa kestanyt tyoleiri, jossa oli vapaaehtoisia Koreasta, Kiinasta, Puolasta ja Indonesiasta. Plus sitten mina, Elsa ja Juliana, jotka saavuttin paikalle myohassa.

Illalla osallituttiin dokumenttielokuvafestivaalille, jossa work campilla olleet kertoivat lavalla, kuinka hauskaa oli ollut tyoskennella lasten kanssa ja kunnostaa temppeleita. Ite vaan istuskelin katsomossa ja otin kuvia, kun en ollu osallistunut leirille. Saatiin myos ruokaa ja siella naytettiin palkittuja elokuvia ja pidettiin paljon puheita.

Lopuksi taivaalle lahetettin tollasia paperitulipalloja (???) en muista miksika niita kutsutaan indonesiaks, englanniks tai suomeks...

 Sunnuntaina ehdittiin polottaa lasten kanssa ennen kun lahdettiin taas kohti Semarangia. Lapset oli tosi sulosia ja kyseli, etta 'mista oot kotoisin ja mika su nimi on' ja sita sitten selitin monta monta kertaa. Takasin pain matka kesti vain n 3 tuntia, koska meilla oli sellane minibussi vuokrattuna, eika meijan tarvinnut metsastaa bussipysakkeja. Illalla kaytiin Semarangissa shoppailemassa ja ostin farkut, koska kaipasin mun farkkuja. En ottanu yhtaan paria mukaan, koska aattelin etta taal on nii kuuma. Kuitenki Semarangissa ja Jogjassa aika moni paikkallinen kaytti farkkuja ja aattelin et maaaaki haluun. Winongissa on kuitenki nii kuuma ettei tuu mieleenkaan vetaa housuja jalkaan.

Tosiaan Prambanan on siis tunnettu hindutemppeleistaan, jotka on myos unescon maailmanperintokohteita. Niita temppeleita oli joka puolella ja jotkut niista oli iha valtavia. Alimmassa kuvassa mina, Elsa ja Juliana.

Soin muuten eilen banaania ja se oli kamalaa.