Maanantai aamun iloja

Aamuni alkoi klo 5.30 kun herätyskello soi ja sen jälkeen vaivauduin suihkuun ja aamupalalle. Kouluun lähdin noin 6.45 ja matkalla toivotin hyvät huomenet noin kahdellekymmenelle ihmiselle. Seitsemältä oppilaat aloittavat rukouksen, jossa rukoilevat terveyttä, viisautta ja rikkautta. Ilmeisesti myös Jumalan kaikki kauniit nimet luetaan ja musta on uskomatonta, että nonki pienet lapset muistaa noin puolen tunnin kestävän rimpsun rukouksia.

Joka maanantai on Shalat Dhuhan jälkeen lippu seremonia, jossa meno muistuttaa armeijaa. Osalla lapsista on päässä hatut ja kaulassa huivit ja ne marssii tosi huvittavasti pihalla. Seremoniaan kuuluu lipun nosto, Indonesian kansallislaulun laulaminen ja ilmeisesti joidenki sääntöjen lukeminen. Tämä lysti paahtavassa auringonpaisteessa kestää puolisen tuntia.

Mun kamera herätti paljon kiinnostusta oppilaissa ja opettajissa ja niimpä kaiken karvaisia ryhmäkuvia tuli otettua enemmän kun olin suunnitellut.

Tässä vitosluokan kovispojat, teinihiki vähän jo haisee tunneilla, mutta huomattavasti vähemmän kun kutosluokassa...

Tässä taas ykkösluokan riiviöt. Angry birdsit oon täällä aika kova juttu ja niitä löytyyki paljon noista hatuista ja ensimmäisissä kuvissa näkyvistä rukouskaavuista.

Bu Susi osti mulle hakaneuloja ja sito mun huivin. Oli sitte huivi liian tiukalla koko päivän, sanan kahdessa merkityksessä. Kuvassa olevaa naikkosta en tunne, se aina hengailee vauvansa kanssa koulussa, mutten oo koskaan nähny sen opettavan.

Ja lopuksi opettajia. Häpeäkseni täytyy sanoa, etten muista yhdenkään kuvassa esiintyvän nimeä...