Ma joka paiva toita teen

Joka ainoa aamu seitsemaksi meen. Paitsi sunnuntaisin. Tyohoni kuuluu siis Tarbiyatul Islamiyah ala-asteella englannin tuntien avustamista ja kinder gardenissa sahlaamista. Aamuisin olen aina Kinder Gardenissa eli RA:ssa ja sitten mulla on 1-3 englannin tuntia. Taalla opetus alkaa tosiaan 4-vuotiaana RA:ssa ja siella ne pikkuiset oikeasti opiskelee kirjoittamista, lukemista ja laskemista. En oo ihan varma, missa vaiheessa minkakin aineen opiskelu alkaa, mutta 6-vuotiaat opiskelee ainakin arabiaa ja englantia.

Ala-asteelle eli MI:hin lapset siirtyvat 7-vuotiaana ja silloin opiskeltavia aineita on ainakin indonesia, jaava, arabia, englanti, matematiikka, musiikki, liikunta, kuvis ja koraanitunnit. Varmasti muitaki aineita on, mutta en oo viela paassyt ihan karryille, etta mita.

Joillain tunneilla tuntuu olevan taysi kaaos ja joillain taas opetus tuntuu ihan jarkevalta. Joidenkin opettajien tunneilla on ihan ookoo, etta oppilaat valilla juoksee ulkona tai leikkii hippaa kesken opetuksen. Myos nukkuminen on ihan fine. Kerran heratin yhden pojan englannin tunnilla ja samantien opettaja syoksyi paikalle ja sanoi mulle, etta "he is sleeping" ja niimpa poitsu sai jatkaa unia.

Bu Mukn tunnit luokassa 2B on aina tosi mukavia ja ne oppilaat on tosi suloisia, vaikkaikin keskittymisessa on viela parantamisen varaa siellakin. Bu Muk asuu talossa koulun takana ja valilla hanen 4kk vanha poikansa on mukana oppitunneilla. (hammentavaa on, etta imettaminen julkisesti on ookoo, vaikka kasivarret ja hiukset taytyy olla visusti peitossa) Edellisella tunnilla kaikki jotka olivat osanneet luetella persoonapronominit paasivat palkinnoksi kuvaan mun kanssa.

RA:sta lahtien kaikilla oppilailla on koulupuvut, jotka on erilaiset paivittain. Tytolla pukuun kuuluu hijab ja suurin osa pojista kayttaa sellasta hattua (joka ei kuitenkaan ilmeisesti ole pakollinen, koska kaikilla ei sita ole). Myos opettajilla on valilla yhtenavainen vaatetus, muttei kuitenkaan aina. En oo ihan viela selvittany logiikkaa tassa opettajien pukeutumisessa. Ite oon kayttanyt pitkia hameita ja pitkahihaisia puuvilla tai pellava paitoja ja huivia. Monet opettajat on kysyny, etta eiko mua haittaa kayttaa huivia tai eiko mun vanhemmat oo siita vihasia, koska en kuitenkaan oo muslimi. Ilmeisesti edellisella vapaaehtoisella oli ollut jotain ongelmia pukeutumisen kanssa ja erimielisyyksia rehtorin kanssa, etta pitaako hanen kayttaa hijabia. Musta kuitenki se on itsestaanselvyys, etta peitan hiukseni koulussa, koska se on kuitenki mardrasah eli uskonto on siella tosi suuressa roolissa ja no, maassa maan tavalla.

Tahan mennessa mun rooli enkun tunnilla on tosiaan ollut opettajan avustamista, mika on valilla ollu hieman haastavaa, koska opetustyyli on taalla tosi erilainen kuin Suomessa. Aika usein opettaja valitsee kirjasta jonkin runon tai dialogin, joka oppilaiden sitten pitää kirjoittaa taululle. Sen jälkeen oppilaat tulee ykitellen tai pareittain lukemaan sen luokan eteen. Innolla odotan huomista 5. luokan tuntia, koska sen saan pitää itse varsinaisen opettajan toimiessa mun avustajana.

Kuten kuvista näkyy kyllä ne hiukset sieltä huivin alta pilkottaa, vaikka ois millanen huivi. En tosiaan tiedä miten paikalliset saa sen huivin pysymään koko päivän niin, ettei hiuksia näy yhtään...

Vaikeeta opettamisessa on se, ettei lasten kanssa juurikaan ole yhteistä kieltä. Ala-aste tai RA-ikäiset ei kauheasti englantia puhu ja mun indonesian taidoilla ei ihan kauhean pitkälle pötkitä. Tosi moni opettajakin on englannin kielessä vielä aloittelijan tasolla ja niillä on enkun tunneilla aina mukana sanakirja, että ne osaa kertoa mulle, mitä mun milloinkin pitää tehdä. Eräs toinen asia, mikä aiheutti hieman kummastusta minussa oli se, että ainakin kolme opettajaa on nyt kysynyt, että onko Suomi Amerikassa, Euroopassa vai Afrikassa. Ilmeisesti maantietoa ei täällä opeteta ees yliopistossa. Herranen aika.