Häähumua

Torstaina lähdin mu isäntäperheen kanssa kohti Kudusta, jossa lauantaina vietettiin Pak Kokon veljentyttären häitä. Ensimmäiset kaks päivää oli kyllä kuolettavan tylsiä, oikeestaan ketään siellä ei puhunut englantia ja aina kun ilmaannuin jonnekkin mun käskettiin vaan istua ja mulle alettiin raahaamaan kaiken näköstä ruokaa ja juomaa.

Ruuanlaittoa ulkona.

Musta ei valmisteluissa ollut paljookaan apua, vaan toimin lähinnä mummojengin lemmikkinä. Niitten mukana kävin perinteisellä torilla, missä oli taas aika kamalaa. Ihmiset tökki ja kyseli mistä oon ja osaanko indonesiaa ja kuin vanha oon ja missä mä asun ja miksi mä oon täällä. Ugh.

Lauantaina sitten päästiin itse asiaan eli häihin. Itse seremonia tapahtui pikkuruisessa huoneessa, mistä kuului ruouksia. Sen jälkeen hääpari asettautui lavalle kuvattavaksi kaikkien vieraiden kanssa. Samaan aikaan syötiin ja syötiinkin sitten kunnolla. Ite söin kolme lämmintä ateriaa ja sen jälkeen vielä mehua/hedelmäsalaattia (paikalliset kutsuu sitö mehuksi, mutta kun mehun joukossa on noin pajon hedelmänpaloja ja hyytelöpaloja, ni musta se on jo hedelmäsalaatti)

Hääpari oli tosi hienona jaavalaiseen tyyliin ja juhlapaikka oli koristeltu viimeisimmän muodin mukaan. (En tiiä mikä mun naamaa vaivaa tossa kuvassa.... Miten voi näyttää tolta???) Mun lisäksi kuvassa on morsiammen setä perheineen. Mut jostain syystä raahattiin mukaan ties mihin kokoonpanoihin ja varmaan kaikissa kuvissa näytän yhtä urpolta.

Takaisin Winongiin matkasin sitten taas mummojengin kanssa. Luulin kadottaneeni puhelimeni ja sitä etittiin juhlapaikalta kissojen (muttei koirien, koska koirat on saastaisia) kanssa ja siihen soitettiin vaikka kenen puhelimesta ja kun olin jo luovuttanut koko puheelimen suhteen ja istuin autossa kohti kotia, hostisoisä kaivaa sen taskustaan. Eilisiltaan asti mulle oli täys mysteeri miten se oli sen taskuun joutunut, mutta kuulemma sen puhelin on samanlainen ja se oli sitten korjannut mun puhelimen taskuunsa jostain minne olin sen jättänyt. Että silleen.