Ensimmäinen pysähdys oli Patissa pähkinätehtaalla, joka on muuten Real Madridin virallinen sponsori (tämän faktan oon saanu kuulla monta kertaa)
Nähtiin tuotantovaiheet bussin ikkunasta ja kierroksen jälkeen päästiin matkamuistomyymälään. Yrityksen symbolina on sarvekas jänönen, joka juuret on jossain amerikkalaisessa legendassa. Hyvin loogista sanon minä.
Ja matka jatkui. Tytöistä kuului ihan järkyttävä melu lähes koko matkan ajan ja karaokelaitteet ei yhtään ainakaan pienentänyt voluumin määrää. Bussi oli kyllä tosi hieno, karaokelaitteet, ilmastointi ja säädettävät penkin selkänojat. Sekä neljä ilmanraikastinta etuosassa HYI. En osaa yhtään rentoutua autossa tai bussissa, jos istun etupenkillä ja niin se matka tälläkin kertaa taittui stressaten ja välillä kiljahdellen, kun näyti siltä, että joku skootteristi jää alle. Ensimmäisen kuukauden aikana en nähnyt yhtään kolaria, tai edes kolarissa mukana ollutta ajoneuvoa, mutta sen ensimmäisen (auton ja skootterin yhteentörmäys, jota todistin itse pyörän selästä noin kahden metrin päästä) jälkeen on niitä alkanut näkymään vähän enemmänkin. Tällä matkalla taisin spotata kolme.
Seuravana kohteena oli Jaavalle islamin tuoneen muslimin hauta, jossa oppilaat ja opettajat rukoilivat. Täällä tavattiin ensimmäinen kristitty indonesialainen! Yksi matkaoppaista tuli kysymään ollaanko muslimeita ja selvisi, että hänkin on protestantti. Tosi helpottavaa, ettei siis olekkaan ainoa kristitty koko kaupungissa.
Tän matkan ensimmäinen kolaripaikka, jonka näin oli aika alussa. Skootteri oli jäänyt auton alle, ja se muuten olikin siellä melkeen kokonaan. Toinen olikin takaisintulo matkalla, skootteri oli ilmiliekeissä keskellä tietä. Kolmatta en nähnyt, mutta takaisinpäin tullessa heräsin noin yhden aikaan siihen kun kuului aivan hirveä pamaus. Meidän bussi ei ollut osunut mihinkään, mutta ilmeisesti vieressä ajava rekka oli. Jäi arvoitukseksi, mitä sen alle jäi.
Hieman puolenpäivän jälkeen pysähdyttiin syömään lounasta ja samalla otettiin kuvia oppilaiden kanssa.
Minä ja Beethoven.
Perillä Bandungissa oltiin vasta yhdeltä yöllä ja ylläolevasta kuvasta näette, miltä Elsa näytti.
Mukavat neljän tunnin yöunet nukuttuamme (yövyttiin jossain kampuksen hotellissa) lähdettiin taas bussin kanssa liikkeelle. Tällä kertaa suunnattiin kohti Geologista museota.
Museo oli samanlainen kuin museot Suomessakin. Esillä oli paljon luurankoja ja pääkalloja ja niiden vieressä pitkät selitykset historiaa ja geologista faktaa.
Mbak Diska ja minä.
Seuraavaksi suunnattiin postimuseoon, mutta minä ja Elsa jätettiin opastettu kierros suosiolla väliin, sillä ei me siitä kuitenkaan mitään oltaisi ymmärretty. Sen sijaan löydettiin tiemme postitoimistoon (jossa ei suureksi pettymykseksi myyty postikortteja) ja saimme muutaman kirjeen lähtemään sinne pohjoiseen.
Postimuseon jälkeen suuntasimme Transstudiolle eli yhdelle maailman suurimmista sisäilmahuvipuistoista (sisäilma???). Siellä oli mukavia vetkuttimia ja vempaimia, teatteria ja hamppareita. Syötiin Elsan kanssa kaks hampparia ja se oli taivaallista. Huvipuisto oli suuren ostoskeskuksen yhteydessä, joten sielläkin ehdittiin pyörähtämään ja villiintyä täysin kynsilakkaosastolla. Mutta ne makso vaan 35snt kappale. Toki laatu ei varmaan oo samaa luokkaa ku Suomessa myytävät 10 euron lakat, mutta 35snt! Tämä tarjoushaukka on tyytyväinen.
Transstudiolle en valitettavasti ottanut kameraa mukaan, joten sieltä ei ole kuvia.
Takaisin Patiin lähdimme viideltä, toki matkalla pysähdyttiin syömään, ostamaan tuliaisia ja rukoilemaan, mutta muuten sitten seuraavat 13 tuntia kului bussissa. Perillä Elsan koululla oltiin aamulla 6.30 ja siitä matka jatkui suoraan pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti