Haamujen vaellus

Jokin aika sitten järjestettiin Patissa lapsille Haji seremonia. Koska tänään ohjelmassa ei ole oikeen mitään, päätin kerrankin panautua tähän blogin kirjoittamiseen oikeen kunnolla. Eli näin wikipedia kertoo hajista:

Hadž tai hajj (arabiaksi حج‎, 'pyhiinvaellus') on Mekkaan suoritettava pyhiinvaellus ja yksi islamin viidesta peruspilarsta. Jokaisen kykenevän muslimin, jolla on siihen varaa, tulee suorittaa pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden, eli Dhu-l-Hijjah'n, toisella viikolla (8.–12. päivänä). Vuosittain noin 2,5 miljoonaa muslimia suorittaa hadžin. Monille muslimeille pyhiinvaellus on elämän hartain kokemus, ja sen suorittaneita kutsutaan arvonimellä hadži (mies) ja hadža (nainen).

Pyhiinvaelluksen aikana muslimit suorittavat uskonnollisia menoja Kaaban pyhäkössä, Arafat-vuorella ja Minan laaksossa.

Ollakseen pätevä ja Jumalan hyväksymä pyhiinvaelluksen tulee täyttää neljä ehtoa:

1. Al-Ihram: Pyhiinvaeltajan tulee olla pukeutunut erityiseen pyhiinvaellusasuun eli ihramiin.
2. Al-Wuquf bi-Arafa: Pyhiinvaeltajan tulee käydä Arafat-vuorella
3. Tawaf Al-Ifada: Pyhiinvaeltajan tulee kiertää Kaaba seitsemän kertaa Dhu Al-Hijjah-kuun kymmenentenä päivänä
4. Pyhiinvaeltajan tulee kulkea toistuvasti edestakaisin Safan ja Marwan kukkuloiden välillä.

Meidän päiväkodista hajiin osallistui kolme vanhinta ryhmää eli noin 60 lasta. Lapset oli jaettu noin kymmenen ryhmiin, joita jokaista oli valvomassa kaksi aikuista. Kaikki lapset olivat siis pukeutuneet ihramiin eli tytöillä oli valkoiset hameet, paidat ja huivit ja pojilla valkoinen tooga. Meidän pojilla oli myös samanlaiset myssyt ja kaikilla pinkki nauha kiinnitettynä myssyyn/huiviin, jotta erottaisimme omamme siitä lapsimassasta.

Paikalla oli ihan hillitön määrä pieniä lapsia, ja koko seremonia oli tarkoitettu Patin RA:ille eli Islamilaisille kinder garteneille, joten kaikki lapset oli viellä aika pieniä. Seremonia osui kuumimmalle päivälle pitkään aikaan ja opettajien kanssa löyhyteltiin lapsia ja vesipullo oli koko ajan kiertämässä. Seremonian alussa oli noin tunnin ajan puheita ja lauluesityksiä, mikä oli vähän pepusta ottaen huomioon, että auringossa seisoi noin 1000 alle kouluikäistä lasta identtisesti pukeutuneina.

Puheiden ja ilmapallojen vapauttamisen jälkeen lähti liikkeelle tuo tuhatpäinen lapsimassa. Ensin käveltiin jonoissa heittämään maissin jyviä kolmea pirua kohti. Oikeassa pyhiinvaelluksessa heitettäisiin kiviä ja Bu Ekalta sain tähän selityksen: "we don't like the devils so we throw rocks on them". Maissin viskomisen jälkeen kierrettiin Kaaba (tässä tapauksessa kiersimme kankaasta kyhättyä kuutiota ja kiersimme sen vain kerran, koska lapset tuskin olisivat jaksaneet sitä seitsemää kertaa kiertää).

Seremonian viimeisenä osana oli juosta edestakaisin Safan ja Marwan kaupunkeja symboloivien pylväiden välillä. Kertomuksen mukaan Ismaelin äiti etsi itkevälle Ismaelille vettä ja juoksi paljain jaloin näiden kaupunkien välillä kunnes hänen jalkapohjansa vuosivat verta ja näistä jäljistä syntyi lähde. Tämän ihmettä muistaakseen muslimit vaeltavat näiden kaupunkien välillä.

Minä ja Bu Ulin.

Takaisin päin ajaessa kaikki saivat pussillisen kaikenlaisia snacsejä ja rasiallisen riisiä nuudeleilla. Mun sylissä istuva poika nukahti melkeen heti bussin lähdettyä liikkeelle, mikä oli äärimmäisen söpöä. Takaisin Winongiin päästyämme alkoi kyllä itseäkin väsyttää ihan hirveästi ja loppu päivä meni mukavasti torkkuen.