Jogja

Aivan alussa, ensimmäisellä viikollamme Indonessassa käväistiin Yogyakartassa (tunnetaan myös nimillä Jogja ja Yogya) mutta visiitti oli niin pikainen, ettei oikeastaan ehditty näkemään kuin puolikas nähtävyys. Siispä päätimme suunnata uudestaan Jogjaan Elsan ja Julianan kanssa viime viikonloppuna. Perjantaina töiden jälkeen saimme kyydin Winongista Patiin Bu Ekalta ja Bu Astrilta. Patista kätevästi bussilla Semarangiin, missä tuli seinä vastaan; osa ihmisistä sanoi, ettei Jogjaan mene bussia, osa sanoi että terminaalista (jonne on 20 min matka taksilla keskustasta) saattaa ehkä lähteä ja varmasti tiesimme, että neljän tunnin päästä eli kahdeksalta illalla lähtee bussi, joka maksaa Rp. 85.000. Teimme sitten pitkän pohdinnan jälkeen päätöksen, että otamme taksin, sillä se maksoi Rp. 500.000 jaettuna kolmelle ja sillä olisimme noin 5 tuntia aikaisemmin perillä. Seuraavat neljä tuntia kuluikin sitten taksin takapenkillä kuunnellen Elsan ja kuskin englannin/indonesian tavailua.

  Yövyimme Julianan työkaverin suosittelemassa Edu hostellissa, joka oli kyllä hintaansa nähden varsin hieno. Inodnesialainen aamiainen sisältyi hintaan ja lisäksi sai ostaa muroja tai leipää. Murot ei varmaan koskaan oo maistunut noin hyviltä, vaikka maito maistuikin suolaiselta hylamaidolta.

Ensimmäisenä kohteena oli sulttaanin palatsi eli Kraton. Siellä Sulttaani hallitsi viellä viime vuosisadalla ja sulttaanin nuorin tytär meni viime vuonna naimisiin ja muoseossa oli esillä myös nämä viime vuotiset kuteet.  

Lähellä palatsia oli galleria, jossa sai nähdä kuinka batiikkia tehdään.

Juliana, Elsa ja lapsen häkki. Kuninkaalliset lapset siis laitettiin tuonne häkkiin yhdessä kirjan ja rahan kanssa. Jos lapsi kurkotti kohti kirjaa, hänestä tulee viisas ja rahan kurkoittelu tarkoitti rikkautta.

Palatsi koostui monesta salista, joita kiersimme oppaan kanssa.

Palatsissa oli siis asunut monta sukupolvea sulttaaneja, jotka hallitsivat Yogyakartan provinssia. Tällä hetkellä nuorin Sri Sultan Hamengkubuwono X toimii Yogyan kuvernöörinä. Kuvassa joku sulttaaneista. Aasin korvia muistuttavat koristeet ja hattu symboloivat viisautta.

Kierroksen jälkeen istuuduimme seuraamaan perinteistä jaavalaista varjonukketeatteriesitystä, jota gamelan-musiikki säesti.

Yogjassa on todella suuri market tai oikeastaan kaksi, joista Malioboro on se tunnetumpi. Siellä kierrettiin hyvä tovi ja ostettiin ties mitä. Seuraavaksi mentiin toiselle marketille. Sileltä jo suunniteltiin lähtevämme, kun meiltä tultiin kysymään haluammeko nähdä myös marketin maustepuolen ja kyllähän me haluttiin. Kyseinen herra sitten opasti meidät marketi eri osastoille, näitty erilaisia mausteita ja kertoi hedelmien nimiä. Lopulta lähdettiin riksan kyydillä takaisin hostellile ja pelkäsin henkeni edestä, mutta siitäkin sitten selvittiin.

Herra opas ja joku vihannes, joka ei ollut kurkku.

Sunnuntai aamuna lähdettin Elsan kanssa klo 5 kohti Borobuduria eli maailman suurinta buddhalaista monumenttia. Olihan se hieno. Sisäänpääsymaksu oli turisteilta aika suolainen, mutta mun mielestä silti ehdottomasti kannatti käydä, vaikka rahanmeno vähän aiheuttikin harmaita hiuksia, kun Elsan pankkikortti ei toiminut ja mullakin pystyy nostamaan vaan rajallisen määrän.

Temppeli sijaitsee aika kaukana kaupungin keskustasta, joten ostimme hostellista paketin johon sisältyi kujetukset kahdelle temppelille ja aamupala. Aamupalaan kuului paahtoleipä, pala banaania, ananasta ja papajaa sekä tee tai kahvi joten nälkä jäi ja ostettiin lisäksi sotoa.

Sotossa on riisiä, nuudeleita ja vihanneksia ja se on hyvää. 

Asiaan kuuluvasti temppeleiden ympärillä oli paljon matkamuistojen myyjiä, joista ainakin yksi oli erityisen sinnikäs. Kuvassa oleva nainen oli meidän kintereillä pienen pronssisen norsun kanssa ainakin viisi minuuttia.

Borobudur on siis se maailman suurin buddhalainen monumentti ja sen jälkeen käytiin yhdellä pienemmällä temppelillä, jonka lähistöllä oli myös muutama nykyaikasempi temppeli. Osa turistiporukasta jatkoi reissua vielä Prambanaan, mutta koska ollaan jo kerran ohimennen nähty Prambanan hindu-temppelit ei sinne tällä kertaa lähdetty.

Loppu päivä menikin mukavasti pakatessa, ostaessa tuliaisia ja syödessä. Yogyasta Semarangiin matkustettiin Shuttle bussilla, joka oli minibussi, jonka kuski oli hieman kajahtanut. Maisemat oli kyllä hienoja. Semaragista Patiin päästiin normaalilla bussilla, jossa oli erityisen puheliaita kanssamatkustajia.

Matkalla Semarangiin.

Välillä tekee hyvää päästä pois tästä pikku kylästä, mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa palasin enemmän kuin mielelläni tuttujen ihmisten ja paikkojen pariin. Huomenna lähdetään Elsan Boardin schoolin oppilaiden ja 16 opettajan kanssa telttailemaan jonnekkin viidakkoon. Okei ei ehkä viidakkoon, mut jonnekkin kauas. Innolla odotan mitä siitä tulee...