Ubud

Pari päivää Denpasarissa vietettyämme suuntasimme Ubudiin, joka on kuuluisa Eat, Pray, Love -kirja ja elokuvan tapahtumapaikkana. Tässäkin kaupungissa turismi oli selkeästi se juttu, jolla paikalliset elävät ja guest houseja ja hotelleja oli vierivieressä. 

Tässä maisemaa meidän guest housen parvekkeelta. Kierrettiin kyselemässä varmaan viidessä paikassa ennen kuin löydettiin vapaa huone. 

Yöpaikan löytymisen jälkeen käytiin syömässä japanilaisessa ravintolassa (huomatkaa yrmy-ilme) ja edelleen järkytti hintataso, joka on todella korkea verrattuna hintoihin Keski-Jaavalla, mutta tietty Suomeen verrattuna älyttömän halpaa...

Mahat pömpöllään lähdettiin lampsimaan satunnaisesti valittua katua, mutta aika pian tajuttiin, että nyt ollaan osa turistien joukkovaellusta eli edessä päin on oltava joku suosittu nähtävyys ja apinametsähän sieltä tuli vastaan. Alueella on siis temppeleitä ja apinoita. Oli kyllä tosi mukavaa. Ja harmitti, kun aika vähän loppui kesken, kun paika sulkeutui jo kuudelta.

Tässä kohtaa päätin sanoa ei hailakoille todellisen värisille kuville ja säädin kamerasta kontrastiasetukset kaakkoon ja, noh, nyt sitten on sitä kontrastia.

Apinat oli tosi kesyjä ja kiinostuneitä ihmisistä. Jos erehtyi kaivamaan laukkuaan, oli ympärillä utelias apinalauma herkkujen toivossa. Apinan raivosta sai Elsakin osansa, kun hän päätti pelastaa korviksensa apinalta ja se riiviö puraisi. Ilmeisesti vesikauhulta yms säästyttiin.

Niih.

Monkey forestista palatessamme (oli muuten älyttömän pitkä kotimatka, kun ei ollut suuntavaisto ihan kondiksessa) spottasimme ravintolan, jossa järjestettiin kokkauskursseja (myöhemmin opin, että niitä järjestetään jotakuinkin jokaisessa ravintolassa Ubudissa) ja ilmottauduttiin seuraavalle päivälle. Klo kymmeneksi oli vääntäydyttävä paikalle ja aluksi poimimme chiliä, maissia ja yrttejä puutarhasta.

Tässä kokkauskurssin vetäjä näyttää mulle miten chiliä, valkosipulia ja muita mausteita muussataan.

Meidän ja varsinaisen opettajan lisäksi paikalla oli kaksi apukokkia, jotka pilkkoivat ja paistoivat niin tehokkaasti, että seistiin Elsan kanssa välillä vähän tyhjänpanttina.

Maustamassa sateeta.

Tältä näytti lopullinen kattaus. Saatiin siis aikaiseksi riisiä, kasviskanakeittoa, satee-vartaita, kanapullatikkuja (?), pähkinäkastiketta, keitettyjä vihanneksia ja paistettuja banaaneja. Vaikka oltiin ite kokkaamassa, ni ruoka oli taas kerran ihan älyttömän tulista... Mutta hyvää!

Syötyämme vyöryttiin taas kadulle laahustamaan ja kiertämään matkamuistoputiikkeja. Tosi monessa kaupassa muutiin samaa turistikrääsää, mutta hinnoissa oli tosi paljon eroja.

Ennen lähtöä takaisin Denpasariin käytiin elefanttiluolassa (goa gajah), joka on siis hindutemppeli, jonka Elsan kertoman tarinan mukaan on joku munkki omin käsin kaivertanut. Okei, Elsa on saattanut lukea tämän tarinan jostain, mutta oon ite liia laiska tarkistamaan faktoja.

Oli se kyllä hieno ja lähistöllä oli suhkulähde ja pieni vesiputous.