torstai 22. tammikuuta 2015

Mid term evaluation

Viime lauantaina lähdimme Dejavaton (eli Indonesiassa toimivan vapaaehtoisjärjestön) järjestämälle mid term evaluation -viikonlopulle ja -alulle. Ensin suuntasimme MTsN 1 Semarangin luokkaretkelle Jogjaan. Tämä oli siis täysin extraa mulle, Elsalle, Julianalle, Souhilalle ja Faridille. Tässä yläasteen tasoisessa koulussa ei ole tällä hetkellä vapaaehtoisia, ja koska opettajat ovat havainneet "turistien metsästämisen" ei niin toimivaksi englannin opiskelumenetelmäksi, tänä vuonna luokkaretkelle napattiin viisi vapaaehtoistyöntekijää. Aikaisempina vuosina oppilaat ovat siis joutuneet suurilla turistikohteilla kyselemään turisteilta opettajan antamia kysymyksiä ja tätä rehtori kutsui "turist hunting":ksi.


Aluksi suuntasimme leirikeskukseen, jossa oli Outboud-aktiviteetteejä eli kaiken näköisiä pelejä ja leikkejä. Ilmeisesti näihin oppilaisiin leikkiminen ei enää sillä tavalla iskenyt kuin nuorempiin, mutta ainaki hetkittäin näytti kaikilla olevan hauskaa.


Minä ja Juliana mukana leikissä, jossa oli tarkoitus laskea tuo valkoinen keppi maahan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä jokaisen piti koskea keppiä koko ajan, ja koska keppi oli niin kevyt se lähtikin väkisin ylöspäin.

Kesken aktiviteettien opettajat ilmoittivat, että nyt lähdetään ja kysyivät halutaanko tulla mukaan. Kohteeksi paljastui Merapi-tulivuori, joka purkaantui vuonna 2010 surmaten lähes 250 ihmistä ja ajaen evakkoon noin 200 000. Gunug merapi tarkoittaa tulen vuorta (nää on näitä wikipediafaktoja, joita luen aina jälkeen päin, koska paikan päällä etään ei kerro mitään...) ja korkeutta sillä on lähes kolme kilometriä.


Ylempänä laavan muodostama uoma ja alla minä ja tosi ärsyttävä opettaja.


Minä ja Elsa.

Outboundin jälkeen lähdettiin kohti Jogjan keskustaa ja Malioboron ostoskatua. Matkalla satoi tosi paljon ja jossain vaiheessa jumituttiin tulvaan ja olin ihan varma, että jäädään siihen lopullisesti. Niin ei kuitenkaan käynyt (en ois kyllä suostunu lähtee kahlaa mihinkään, vaikka oltais jämähdettu) mutta Souhilan matkatavarat, jotka oli bussin matkatavaratilassa kärsivät pientä vesivahinkoa (matkalaukussa oli avattaessa vain parilitraa sade/viemärivettä).



Jogjasta palattiin takaisin Semarangiin puolenyön aikaan ja seuraavana päivänä aloitettiin varsinainen Dejavaton arviointi. Tai arvionniksi sitä luulin, mutta ohjelmassa oli lähinnä leikkimistä ja kulttuurieroihin liittyviä leikkejä eli itse järjestö ei kuullut halaistua sanaa siitä, miten kenelläkin menee projekteissaan, mikä oli musta vähän outoa. Tiistaina ohjelmassa kaikilla vapaaehtoisilla oli esitelmien ja leikkien pitoa SMA:ssa eli luikion tasoisessa koulussa. Elsan kanssa kerrottiin muutamia faktoja Suomesta ja opetettiin 'Hepokatti maantiellä poikittain'-laulu sekä pidettiin muutamia leikkejä. Oli ihan mukavaa olla välillä tekemisissä noinkin vanhojen oppilaiden kanssa.


Enne Patiin palaamista käytiin Elsan kanssa pitsalla Faridin ja Souhilan käydessä mäkkärissä (jokainen tilaisuus länkkäriruokaan käytetään hyväksi, kun asuin paikkana on Pati...). Meidän mukaamme tuli Dejavatolle työskentelevä puolalainen valokuvaaja Anna, joka kiertää kaikki projektit ikuistaen vaapaaehtoiset työntouhussa.


Kaikki evaluationiin osallistujat vasemmalta ylhäällä: x, Fani Indonesia, x, x, Juliana Itävalta, Will Puola, Annisa Indonesia, Pearl USA, Souhila Ranska, x, x, Farid Ranska, Elsa Suomi.

Alarivissä: minä, Rea Indonesia, Amelia Indonesia, Rena Japani ja Anna Puola.

Paljon on x-henkilöitä, jotka siis oli paikallisia englanninopiskelijoita. Suurin osa vaikutti aika ujoilta ja lähinnä keskustelivat keskenään, joten vähän jäi nimet epäselviksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti