Heips!
Saavuttiin eilen Semarangiin yhdessä Itävaltalaisen vapaaehtoisen Julianan kanssa. Nukutaan läheisessä training centerissä (ei mitään hajua, mitä varten training center on tai mitä siellä tehdään, mut meijän huoneessa on kolme sänkyä ja tosi mukava parveke!)
Tänään saavuttiin Mas Ketutin luo puol yhdeksältä ja syötiin aamupalaa. Mas Ketut on paikallisen järjestön perustaja ja pitää meille noin viikon mittaisen koulutuksen ennen meidän sijoittamista vapaahtoistyöpaikoille.Ysiltä alko koulutus, jossa Mas Ketut kertoi ennekkoluuloista, Indonesiasta ja tänne sopeutumisesta. Lounaalla käytiin naapurissa ja ruoka oli ihanaa. Kameraa en oo vielä ottanut esille laukun pohjalta, eikä olla vielä tehty oikeastaan muuta, ku syöty, nukuttu ja yritetty painaa mieleemme Indonesialaisia tapoja, joista Ketut on kertonut koulutuksessa. Joten kauheesti kuvattavaakaan ei ole ollut, kun ei olla poistuttu valoisaan aikaan talosta muualle kuin naapuriin syömään.
Vessapaperin puuttumnen on vähän outoa ja odotan kauhuissani siirtymistä Patiin (jossa mun työpaikka ja isäntäperhe ovat), jossa ei ole ollenkaan länsimaista vessanpönttöä. Toivottavasti en astu siihen vessareikään....
Tällä hetkellä ulkoota kuuluu rukouskutsu ja istutaan Elsan ja Julianan kanssa Mas Ketutin keittiössä, joka on perjaatteessa ulkona, koska lasiset liukuovet on aina auki. En tiiä mitä tää kosteus tekee koneelle, mut ainaki vielä tää pelittää jotenkuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti